lauantai 9. maaliskuuta 2013

Juha Hurme: Hullu

Ketäpä ei kiinnostaisi, millaista on siellä sisällä, suljetulla osastolla. Yllättäen se tuntuu aika samanlaiselta kuin missä tahansa laitoksessa, jossa samat ihmiset ovat toistensa kanssa päivästä toiseen - joitain hepulikohtauksia lukuunottamatta.

Kustantajan kirjaesittely ja kustantajan poimimat arvostelut ovat täällä.

Hurme ei yritä selitellä tai kaunistella, näin se meni. Siitä häntä kunnioitettakoon. Toisaalta kirjailija kuvaa omaa hulluuttaan terveiden käsitteillä ja terveiden maailmasta käsin. Se tuo tietynlaisen epäuskottavuuden tunnun, vaikka kaikki on tietysti totta tai ainakin voisi olla. Teoksen loppupään täyttää "hullun" kirjoittama näytelmä. Se on varmaan antoisa sisäpiiriläiselle. Epäkulturelli lukee sormi suussa.

Motkotuksesta huolimatta, hyvähän Hurmeen kirja on ja sen luki mielellään.

Erityisesti en kokenut, että se olisi estoton, poukkoileva ja täysin kreisi. Myös härski elämänasenne jäi minulta huomaamatta. Mitä ihmettä arvostelija tarkoittaa "varsinaisella maratonilla"? Sitäkö että kirja kyllästytti häntä, mutta oli pakko lukea tai ainakin selata.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Hesarikin hallitsee Matin matematiikan

Olen viime aikoina epäillyt, että Hesarin palkatessa toimittajia, heidän kielitaitonsa taso varmistetaan jonkinlaisella testillä, niin yleisiä kielivirheet lehdessä nykyisin ovat. Taitaapa siellä olla myös matematiikan koe käytössä.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Näin säästät rahaa

Elisa on julkaissut Mastercardin kanssa uuden palvelun Elisa Lompakon. Lompakkoon voi siirtää rahaa pankista. Asiakas saa tarran, jota vilauttamalla voi maksaa kaupan kassalla. Mutta mutta ... missä kaupoissa sillä voi maksaa. Elisa osaa sanoa asian kauniisti. Lopputulos on silti sama: ei missään. Ei edes Elisan omissa myymälöissä. Tällä maksuvälineellä säästät rahaa.


tiistai 5. maaliskuuta 2013

Ei katsetta, ei tervehdystä

Maitokaupan kassa jäystää paskaa tuttavansa kanssa ja työntelee samalla tavaroitani hihnalla. Näin tällä kertaa lohjalaisessa K-kaupassa. Ehkä tuo on se taso, jonka myyjän työsopimus määrittelee, mutta minut se saa pihisemään raivosta. Edes se minuutti minulle - kokonaan minulle, pliis!

Kassalle pohdittavaa. Tämä riittää: asiakkaan huomiointi koko tapahtuman ajan, tervehdys, kiitos. Kumpaa minulla on varaa loukata, tuttavaani vai asiakasta? Miksi minulla on niin tolloja tuttuja, että eivät anna minun tehdä työtäni?

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Kiva kun sataa edes jotain

Ihan mukavasti tulee taas tuota lumenpuolta. Siitä ei vaan saa kunnon kuvaa, ei tavallisen ihmisen välineillä.

Tein pienen hiihtoretken. Menomatka oli kiva, vaikka satoikin. Palatessa huomasin tehneeni sen tavallisen virheen. Oli hiihtänyt myötätuuleen. Nyt lunta tuli naamalle sitä vauhtia, että oli pakko katsella suksenkärkiä. Mutta kuitenkin. Ah, niin reipasta.