torstai 31. joulukuuta 2015

Reitzin säätiön taidemuseo


Reitzin taidemuseo sijaitsee Helsingin Töölössä. Museo on yksityisen säätiön ylläpitämä. Se ei saa yhteiskunnan rahoitusta eikä niin muodoin myöskään yhteiskunnan ohjausta.

Museo sijaitsee kerrostalon ylimmän kerroksen huoneistossa. Se on miellyttävän kokoinen. Teoksia on riittävästi esillä, mutta tavallista museoähkyä ei pääse syntymään. Aukioloajat ovat suppeat, kaksi tuntia parina päivänä viikossa.

Teosten tekijät hämmästyttävät kerta kaikkiaan. Edelfelt, Ferdinand von Wright, Werner Holmberg, Schjerfbeck, Aukusti Uotila ja niin edelleen. Museosta on heikosti tietoa julkisuudessa. Samoin sen teokset näyttävät usein puuttuvan luetteloista.

Vierailun arvoinen paikka, ehdottomasti. Yhteystiedot ja teosten esittelyjä on museon sivuilla.



Osterinpoimijoita Bretagnen rannikolla, 1880
Aukusti Uotila (1858-1886)
Linkki museon sivulle


sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Haluatko tietää, mitä tukkusähkö maksaa?

Mediassa oli uutinen sähkön hinnoista pohjoismaissa ja baltiassa. Nämä tiedot ovat reaaliaikaisina näkyvissä sähköpörssin nettisivulla.

Välilehdillä näkyy myös siirtokapasiteetit, siirron suunnat ja määrät. Tätä kirjoitettaessa Ruotsista tuodaan Suomeen niin paljon kuin johtoon mahtuu. Osa menee edelleen Viroon. Venäjältä tuontimäärä ei selviä, Venäjä kun ei (vielä) kuulu samaan pörssiin. Sivustolla on taulukkomuodossa runsaasti tietoa hetkellisestä markkinatilanteesta ja historiasta.


lauantai 26. joulukuuta 2015

Lauri Simonsuuri: Myytillisiä tarinoita, Kansa tarinoi

Risingshadow sanoo Simonsuuresta näin:

Lauri Simonsuuri (vuoteen 1945 Laiho, 1910–1964) oli suomalainen kansanrunouden tutkija ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran kansanrunousarkiston amanuenssi vuodesta 1936 alkaen ja arkistonhoitaja 1962–64.
 Pekka Laaksosen mukaan Lauri Simonsuuri oli ”suomalaisten tarinoiden paras tuntija”, jonka suurtyö oli uskomustarinoiden tyyppiluettelo.


Samantyyppinen teksti on myös Wikipediassa.

Simonsuuri on tehnyt paljon tieteellistä työtä suomalaisten uskomustarinoiden parissa, kuten lainaus yllä mainitsee. Tavallisen kansalaisen ja erityisesti fantasiasta kiinnostuneen onneksi hän on kirjoittanut ja toimittanut teoksia myös suurelle yleisölle.

Myytillisiä tarinoita, SKS 1947. Liki 500-sivuinen teos koostuu kansantarinoista, jotka Simonsuuri on valikoinut ja toimittanut. Tarinoita ei selitetä eikä kommentoida, vaan ne on otettu kirjaan SKS:n keräämistä arkistoista. Sitä missä määrin Simonsuuri on toimittaessaan muokannut tekstejä luettavammiksi, ei pysty sanomaan menemättä katsomaan alkuperäisiä arkistokortteja.

Myytillisiä tarinoita on ehdoton perusteos jokaiselle, joka haluaa tututua entisten suomalaisten uskomusolentoihin ja niistä kirjoitettuihin tarinoihin.




Kansa tarinoi, WSOY 1950. Kansa tarinoi -kirjassa Simonsuuri kertoo tarinoiden taustoista, niiden synnystä ja levinneisyydestä. Monen tarinan tausta on mielenkiintoinen ja hämmästyttävä. Lukija saa tietää, että tarinat eivät ole pelkästään suomalaista juurta, vaan monissa niistä on kansainvälinen kertomus sovitettu suomalaiseen ympäristöön. Kansa tarinoi on hyvin opettavainen teos. Samalla se on helppo ja hauska lukea. Tummasävyinen kuvitus on Veikko Vionojan käsialaa.



Kummastakin kirjasta on otettu uusintapainoksia hiljattain. Kirjakaupoista ei niitä välttämättä enää saa, mutta divareissa ja huutonetissä niitä on hyvin tarjolla.

torstai 24. joulukuuta 2015

Joulun joulukortti

Kyllä, luit oikein. Tämä on joulun joulukortti. Ei siis esimerkiksi uudenvuoden joulukortti tai pääsiäisen joulukortti.

tiistai 22. joulukuuta 2015

torstai 17. joulukuuta 2015

Kauhistus sentään, pitäisikö minun maksaa veroja?



Jos nyt ihminen ansaitsee vaikka miljoonan vuodessa, niin mitenkä siitä pystyisi veroja maksamaan? Espanjassa on päässyt vähemmällä ja Portugalissa vallan ilman veroja. Entä nyt? Voi itku ja hammasten kiristys. Edessä on nälkävuodet, lähtö mierontielle ja pukeutuminen rääsyihin. 

maanantai 14. joulukuuta 2015

Hakaniemen torilla

Kaunis talvipäivän keskipäivä. Hakaniemen tori on lähes tyhjä. Yksi myy perunoita, toinen joulukuusia, pari muuta kojua jotain muuta. Miten käy nälkäisen? Siinä se on keskellä toria: ruokapaikka. Eikä listan kanssa tarvitse pähkäillä. Riisipuuroa, ota tai jätä. Otin, tietysti.



Hakaniemen halli loisti auringonpaisteessa. Tuntia myöhemmin satoi, tietysti.


lauantai 5. joulukuuta 2015

Nettisivu jäi vaiheeseen–et ole ainoa

Tarvitsin ajoituskytkintä ja tuli mieleen katsoa olisiko sellaista Saupart-nimisen kaupan valikoimissa. Siispä nettisivulle. Tuotesivu löytyi, mutta enpä siitä viisastunut.

Saupart

Saupart ei ole ongelmansa kanssa yksin. Saman täytetekstin omaavia keskeneräisiä sivuja on maailmassa yli 150 000. Suomessa niitä on kuutisenkymmentä. Mukana joukossa Saupartia paljon vahvemmilla resursseilla varustettu Fiskars.

torstai 3. joulukuuta 2015

Puhelinmyyjä heitti huumorin

Puhelinmyyjä soitti, taas kerran. Nyt oli äänessä varttuneempi nainen. Halusi avustusta yhdelle monilukuisista vammaisjärjestöistä. Kun tiesin, että tällaisissa keräyksissä jopa yhdeksänkymmentä prosenttia tuloista uppoaa keräyskuluihin, sanoin, että periaatteesta en anna puhelinmyynnissä koskaan keräyksiin.

  • Ei tässä puhelimia ollakaan myymässä, vaan kerätään rahaa x-järjestölle,

sanoi näppärä myyjä. Kiitin huumorista ja soitosta ja lopetin puhelun.

Puhelinmyyjistä pääsee eroon – ainakin osittain – soittamalla numeroon 0600 13404. Automaatti vastaa, luettelee numeron josta soitettiin ja kehottaa vastaamaan kyllä tai ei sen mukaan, haluaako kieltää puhelinmyynnin. Ei tarvitse muuta kuin sanoa “kyllä” ja odottaa, että automaatti kuittaa.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Mistä löydän suomalaisten uskomusolentojen kuvia

Etsin netistä hiisien, peikkojen ja muiden olentojen kuvia. Tarjontaa on aika vähän, enimmältään nekin kirjojen kansia, jotkut niistä tosin ovat oikein viehättäviä. Tämä kuva on muutenkin mielenkiintoisella http://lapsuusmuistelua.vuodatus.net/ –sivulla.

 

Modernimpaa tulkintaa löytyykin sitten yllättävästä sivustosta, Suomen virallisesta esittelystä finland.fi. Alla oleva kuva on linkki heidän taustakuvaansa.

torstai 26. marraskuuta 2015

Suuri lintu – suuret teot, pieni lintu–pienet teot

IMG_1508 (2)Haravoin lehtiä pensasaidan juurelle lannoitteeksi. Tuli mustarastas ja heitteli isot tammen ja vaahteran lehdet kauas nurmikolle. Perässä tuli talitiainen ja heitteli pienet koivunlehdet pienen matkan päähän pensasaidasta.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Tunturien yöpuolta

Samuli Paulaharju: Tunturien yöpuolta, SKS 2000, ensimmäinen painos 1934Yöpuolta.
Tunturien yöpuolta on kokoelma novelleja, jotka pohjautuvat Paulaharjun keräämiin Lapin asukkaiden kertomuksiin. Kirja on aivan mainio. Teksti on elävää ja kertomukset on hyvin rakennettu. Ne kuvaavat hyvin aikansa ihmisten elämää Lapissa ja Jäämeren rannalla. Kaikissa on mukana jokin uskomuselementti, maan tai meren asukas, noidan voima ym. Kertomukset käyvät karmeammiksi loppua kohti.
Paulaharjun teos sai paljon kiitosta ja aikanaan. Kuitenkin se jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi tekijän kaunokirjalliseksi yritykseksi. Syyksi mainitaan Arvi Järventauksen tuomitseva arvostelu. Paulaharju veti herneet aivan turhaan. Järventaus ei hyväksynyt kertomusta, jossa noita loitsii papin hulluksi. Järventauksen mielestä olisi selitykseksi pitänyt antaa papin omat ongelmat. Arvostelu ei ole kummaa, kun ottaa huomioon, että Järventaus oli itse Lapissa toimiva pappi. Hän on kirjoittanut kirjan, jonka pääjuoni on, kuinka pappi nujertaa noidan.

torstai 12. marraskuuta 2015

Tätä kirjaa en ostanut: Seniorin tietokoneopas

Netin varrella poukkasi silmille mainos tästä kirjasta. Kiinnostuin, koska opastan tietokoneen käyttöä senioreille. Linkin takana oli tietenkin nettikirjakauppa. Ja tarjolla oli, mitä luvattiin.

Sieppaa

Tässä tarkkana, kannattaa lukea esittelyteksti.

Sieppaa-1

Oppaassa tutustutaan uuteen Windows 7 –käyttöjärjestelmään. Että sillälailla! Seniori ei tee tällä kirjalla yhtikäs mitään, kun yrittää oppia uutta Windows 10 –tietokonettaan.

Kirjakauppa myy kaikkea, mitä kustantaja panee tarjolle. Kustantaja on Talentum. Olisiko siellä syytä ryhtyä moraaliseksi ja lopettaa seniorin nylkeminen tuotteella, jolla hän ei mitään tee ja jonka hyödyllisyyttä hän ei osaa ostohetkellä arvioida?

 

torstai 5. marraskuuta 2015

Mantelimaa

Miina Supinen: Mantelimaa, WSOY 2015.
Tätä teosta olinkin jo odotellut, jotta että mitä seuraa huitaisunomaisen Säde-kirjan jälkeen. Parempaa tuli. Mantelimaa on ehjä teos, sen juoni on jokseenkin looginen ja henkilöistä suurin osa uskottavia, loput pantakoon joulun ihmeiden piikkiin.
Säteessä oli valtava määrä kirjoitusvirheitä, sellaisia jotka alkeellisinkin oikolukuohjelma olisi havainnut kustannustoimittajasta nyt puhumattakaan. Mantelimaasta en löytänyt kuin kaksi kirjoitusvirhettä, nekin vähän vaikeasti havaittavia.
Kirjan takakannen teksti on luettavissa täällä.En siis käy sitä toistamaan.
Teoksen juoni lähtee kulkemaan reippaasti. Supisen loistava esikoinen tulee mieleen. Sadannen sivun vaiheilla alkaa puuduttaa, kun homma etenee niin verkkaisesti. Tylsistymisen tasolle se ei missään nimessä vajoa. Kirjailijalla on toki oikeus omaan vauhtiinsa. Mantelimaan juonen kehittely on kaksijakoinen. Suuri osa etenemisestä on takaumia, jotka selittävät henkilöiden ja heidän suhteidensa taustoja.
Loppupuolella tapahtumat saavat vauhtia. Lukijalle ladataan odotuksia railakkaasta loppukohtauksesta. Mutta sitten lässähtää. Yht’äkkiä kaikki onkin hyvin. Tietoinen valinta vai tuliko vain kiire saada kirja valmiiksi?
Salaperäinen Nukentekijä, johon takakannessakin viitataan, jää osittain salaisuudeksi.

torstai 29. lokakuuta 2015

Opettajat ivaavat oppilaitaan julkisesti netissä

Olinpa pudota pyllylleni, kun FB suositteli minulle tätä ryhmää. Se on suljettu, mutta kaikkien nähtävissä. Ei liene Petri Hokkasen 7 lk:n oppilaiden vaikea arvata, kenen tekstistä on kyse. Tuhrasin tästä kuvasta vastausta, mutta netissä se on luettavissa sanasta sanaan.


Tämän postauksen reaktio on mielenkiintoinen. 78 tykkää, että tämä pantiin kansan naurettavaksi. Keskustelussa monet arvostelevat sitä, että vastaus on pantu FB:iin tunnistettavasti, mutta monet pitävät sellaista oikeutettuna ja hauskana.

Millaiset opettajat - sellaiset oppilaat

maanantai 26. lokakuuta 2015

Messukirja


Tieteen termipankki sanoo näin:
messukirja

Määritelmä katolisen kirkon liturginen käsikirja, joka sisältää messua varten valitut rukoukset, raamatunlukukappaleet ja psalttarin laulettavat tekstit koko vuotta varten sekä eräät messun kiinteät osat
Selite Ensimmäinen Suomea varten painettu kirja oli Lyypekissä painettu Missale Aboense(1488) eli Turun messukirja, jonka esipuheen kirjoitti Turun piispa Konrad Bitz. Kirjallisuuden julkaisemisen maassamme katsotaan alkaneen tästä teoksesta.

Missale Aboense on vanhin erityisesti Suomea varten tilattu painettu kirja. Kansalliskirjaston haastava hanke on ollut digitoida kaikki hallussaan olevat versiot tästä vuonna 1488 painetusta Turun messukirjasta. Missale Aboensea painettiin Lyypekissä sekä pergamentille että paperille. Näin kuvaa Agricola-nettisivu.
Näinhän se opetettiin jo koulussa. Kerrottiin myös, että kirja on jossain kirjaston kellarissa tavallisen kansalaisen saavuttamattomissa. Mutta nyt! Saamme tietää, että Kansalliskirjasto digitoi Missale Aboensen. Eikä pelkästään tutkijoiden kammiossaan käytettäväksi vaan koko kansan nähtäväksi, tänne.

image




lauantai 24. lokakuuta 2015

Messut, oi kirjamessut

Helsingin Kirjamessut ovat taas kerran täydessä kuohunnassa. Nyt mukana on myös kirjoittajaryhmä Hups.  Kuvassa Hupsin ständillä on vahva miehitys, tällä kertaa miesvoittoinen.

12065592_972006252842627_550295432648928632_n

perjantai 16. lokakuuta 2015

Poika joka muuttui karbidilampuksi

 

Joel Pettersson: Poika joka muuttui karbidilampuksi, Pequod 2005

Joel Pettersson eli Ahvenanmaalla 1900-luvun alkupuolella. Hän kirjoittiPoi tuhansia sivuja 1915-1921 välisenä aikana. Melkein kaikki jäi pöytälaatikkoon. Hänen tekstejään on julkaistu vasta 1970-luvulla ja uudestaan 2000-luvulla.  Tekstikokoelma Poika joka muuttui karbidilampuksi on käännetty suomeksi, samoin Sininen kehä.
Kustantaja luonnehtii Pettersonia näin:
Sanamaalailu oli Petterssonin suuri lahja. Hän kastoi siveltimensä voimakkaisiin väreihin ja maalasi uskaliaasti, väkevästi. Kertomuksissa tuntuu myös mehevän mullan tuoksu, sillä Pettersson seisoo saappaat savessa ja pohjaa kaikessa modernistisuudessaankin suulliseen kertomaperinteeseen, joka eli Ahvenanmaalla aina 1900-luvun alkuun asti.
Tämä kaikki on totta. Toisaalta voi sanoa, että Petterson maalaili ja kuljetti tarinaa niin voimakkaasti, että kertomusten (novellien) rakenne jäi hajanaiseksi. Loppua kirjoitettaessa alku oli jo unohtunut. Petterson olisi aikanaan tarvinnut hyvän kustannustoimittajan ja ehkä myös sponsorin.
Tekstin on suomentanut Antero Tiusanen. Käännös on sujuvaa. Repliikeissä oleva kevyt murteellisuus on onnistunutta.
Petterson opiskeli myös maalaustaidetta. Menestys jäi siinäkin laihaksi. Lisää tietoa Pettersonista ja kuvia hänen tauluistaan on .



lauantai 10. lokakuuta 2015

Tuliko pikkasen ratsastettua toisen maineella

Kirjallisuudessa tavallinen tehokeino on intertekstuaalisuus, toisen kirjailijan tekstin antaman tuttuuden WP_20151006_001tunteen hyödyntäminen. Ja missäpä se auttaisi paremmin kuin kirjan nimessä.

Kuvan kirjoja se ei pitkälle auttanut. Kuva on alennuskirjakaupan ulkopuolella seisovasta alennetuista alennetuimpien laarista.

“Nuoren naisen motokuva”. Hmmm … Ehkä tekijä tai nimen antanut kustannustoimittaja on joskus sattunut kuulemaan maailmankuulun kirjailijan Henry Jamesin teoksesta “Naisen muotokuva”.

“Yöstä aamuun”. Nopeasti tällainen tulee mieleen ilman esikuvia, mutta onpa nimi ollut jo ennenkin käytössä. Z Topelius itse on kirjoittanut saman nimisen novellin.

“Kirjeitä hullunmyllystäni” ottaa hyödyn irti Urho Kekkosen kirjasta “Kirjeitä myllystäni”.

“Vartiotorni” Saattaapi olla sattumaa, mutta saman niminen lehti on olemassa ja sellaisen sai takavuosina usein kouraansa pyysi tai ei.

Sanoille “erikoinen elämä” on niillekin tuttuuden tunnetta pedannut elokuva “timothy Greeninen erikoinen elämä”.

Norjalaiset osaavat homman paremmin kuin suomalaiset. Kun norjalainen antaa kirjasarjan nimeksi “Taisteluni”, rahaa ja mainetta sataa taivaan täydeltä. Kirjat ovat epäilemättä hyviä, mutta miten olisi maineen kanssa, jos nimi olisi vaikka “Elämäni vaiheita”.

tiistai 6. lokakuuta 2015

Windows 10 -kalvosarja

Tässä sarja kuvia, jotka luovat lyhyen johdannon Windows 10:n uusiin ominaisuuksiin,
siihen siirtymiseen ja siirtymisen riskeihin.

img0

img1

img2

img3

 

img4

 

img5

img6

 

img7

img8

img9

img10

maanantai 28. syyskuuta 2015

Windows 10 -versionnosto

Olen tehnyt Windows 10 -päivityksen neljälle koneelle, kolmelle W8.1 ja yhdelle W7. Kaikki menivät läpi ilman suuria vaikeuksia. Kahteen joutui etsimään ajureita netistä. Parin tunnin googlettamisella löytyivät.
Hämmästyttävän hyvin kaikki oli paikoillaan. Silti asetukset on syytä käydä läpi ja muuttaa mieleisikseen. Microsoft muuttaa oletusohjelmat, joilla kukin tiedostotyyppi avataan. Ne on muutettava takaisin yksi kerrallaan.
Jos Windows 10 ei toimi kunnolla tai ei miellytä, takaisin vanhaan pääsee helposti avaamalla Asetukset/päivittäminen.
Kas tässä pieni muistilista konversioon lähtijälle.
 
Tarkista että on yli 16 GB levytilaa.
Varmista omat tiedostot ulkoiselle levylle tai nettiin
Tarkista että käytössä on ainakin 10 Mbps-nettiyhteys
Selvitä itsellesi
    • W10:n edut
    • Asennuksen riskit
Riskejä
    • Saattaa jumittua tai seota
    • Ajureita saattaa puuttua. Löytyy tai ei.
    • Kaikki sovellukset eivät toimi
Mitä tapahtuu jos ei asenna
    • Heinäkuussa myöhäistä.
    • Uusimmat sovellukset tulevat vain kympille.
    • Seiskan ja kasin turvallisuustuki jatkuu vuosia, ei kehittämistä
Älä tee mitään koneella asennuksen aikana.
Eteneminen
    • Käynnistä ikkunakuvasta tai Updatesta.
    • Lataa n. 3 GB, mikäli ei ole ladattuna.
    • Kysymyksiä n. tunnin kohdalla. Hyväksy. Jatka tai käynnistä uudelleen -valinta
    • Kun kysyy, valitse mitä Microsoftille lähetetään = mukautettu asennus
    • Kun on valmis,
      • Tarkista ja päivitä Update
      • Valitse oletussovellukset, ainakin
        • Selain, se jonka as. haluaa
        • Musiikki, mp3, että ei tarjoa Groovea (jos as. ei halua). Asenna VLC jos tarpeen
        • Kokeile testitiedostot ja vaihda oletussovellukset, jos on tarpeen (mp3, mp4, docx, pdf, txt) 

tiistai 22. syyskuuta 2015

Kirjamessuille

Messulogo2

Kirjamessut ovat taas kerran.  Uutta tällä kerralla on Hups-kirjoittajat. Heillä on oma ständi. Tarjolla on ryhmän antologia Rihman kiertämää ja jäsenten omia teoksia.

Tervetuloa ständille 7e24.

lauantai 5. syyskuuta 2015

Paavo Lipponen paaviksi

Kun Paavo Lipponen toimi pääministerinä, hänen tunnettiin lempinimellä Mooses.

Tämän päivän Hesari panee paremmaksi. Lipponen on nyt nimetty paaviksi.

Liponen

perjantai 4. syyskuuta 2015

Windows live Writer

Windows live Writer on Microsoftin ohjelma, jolla voi tehdä postauksia useilla alustoilla oleviin blogeihin, kuten Wordpressiin ja Bloggeriin. Uusille bloggaajille se ehdottaa tietysti MS:n omaa alustaa.

Tämä postaus on tehty ja julkaistu Live Writerin avulla. Kirjoittaessa näkyy sellainen ikkuna, mikä on myös julkaistussa tekstissä. Siinä suhteessa se on parempi kuin Googlen oma väline, jossa lopputulosta on arvioitava erillisen esikatselun avulla. Windowsia tuntevalle fontin, kirjainkoon jne. muokkaus on helppoa, koska ylhäällä olevat valinnat (ribbon) on Windowsin muista sovelluksista tuttu.

Tässä näkyy kiviportaat

Kuvien sijoittamista on tietenkin kokeiltava. Laitan tähän vaikka kuvan kivirappusista. Kuvan muokkauksen, asettelun, reunusten jne. työkalut ovat paljon paremmat kuin Bloggerissa.

Sitten teen linkin. Sen ulkoasun ja värin muokkaaminen onnistuu samalla tavalla kuin muunkin tekstin. Avausikkunan ym. määritykset ovat tietysti olemassa.

Jahas, nyt julkaistaan. Kuinkas käy?

Aika hyvin onnistui. Muuten sama, paitsi kuvan yläpuolella oleva tyhjä tila on pienempi. Kuvan alla näytti olevan kumma valkoinen kenttä. (Päivitys: Näyttää siltä, että välineessä on virhe. Html-koodista puuttuu määritys “padding-bottom: 0px;”. Sen voi itse lisätä html:ään. )

Otan postauksen muokattavaksi. Siirtelen kuvaa ja saankin sen sijoittumaan paremmin. Editorin alalaidassa näyttää olevan esikatselu. Kokeilen toisella kerralla. Nyt päivitys maailmalle. Here we go!

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Pyttypannu

Tässä se on. Pyttypannu.


Mitä se tarkoittaa? Tehdäänkä ruokaa pytystä pannulla? Vai tehdäänkö ruokaa pytyn muotoisella pannulla? Vai tekevätkö sitä vankiparat pytyssä?

maanantai 31. elokuuta 2015

Uuden kirjan päivät, Orivesi

Opistolla oli Uuden kirjan päivät taas kerran. Ja taas kerran ne olivat hyvät. Ohjelmaa en lähde refereroimaan. Sen löytää Opiston sivulta, ken osaa. Esityksistä kommentointi taas antaa vain kalpean haamukuvan todellisuudesta. Jos olette kiinnostuneita, tulkaa itse päiville ensi vuonna.

Uutta ja hämmästyttävää oli Hups-kirjoittajien esittely, antologian julkistus ja myyntipöytä.

Lampi oli salaperäisempi kuin koskaan. Uiminen siellä on sallittu. Mikä tunne, kun vesihiisi tarttuu nilkkaan tahmeallä kädellään.






torstai 27. elokuuta 2015

Mihin tuotekehitys unohtui Minigrip?

Kuva on Amerplastin sivulla.
Amerplast mainostaa Minigripiä näin:

Minigrip on klassikko. Minigripit ovat jo yli 40 vuotta säilöneet herkulliset kesän ja syksyn maut suomalaisten pakastimissa turvallisesti ja tilaa säästäen.
Totta kuin mikä. Tuo tarkoittaa myös, että tuote on pysynyt samanlaisena tuon 40 vuotta. Muu maailma on kehittynyt, Minigrip ei. Pussin saa eka kerralla kiinni aika helposti, seuraavilla huonommin ja huonommin. Sulkijanauha nuljuu eikä mene kiinni.

Homma on tietysti kaksipiippuinen. Jos tekee parempia pusseja, niitä menee vähemmän kaupaksi.

Mutta, mutta ... Ikeasta saa parempia uudelleensuljettavia pusseja halvemmalla.

Minigripin aikoihin tuli markkinaan myös Sinipiika. Mitä Sinituote on nyt? Minigrip on haaskannut mahdollisuutensa.



lauantai 22. elokuuta 2015

Elina Tiilikka fiktion maailmassa

Elina Tiilikka: Myrsky, Gummerus 2011.

Teksti sisältää juonipaljastuksia.

Kustantaja luonnehtii teosta näin:

Villi tarina maanisdepressiivisestä tytöstä
Myrsky on nuori taideopiskelija, joka ajautuu vaarallisiin tilanteisiin. Hän sairastaa maanisdepressiivisyyttä ja käyttäytyy arvaamattomasti. Hän ei ole tarkoituksella paha, mutta kylläkin holtiton eikä ota vastuuta tekemisistään. Pohjimmiltaan hän on vain eksynyt tyttö, joka ei sopeudu minnekään. Myrsky ottaa hatkat koulusta ja tapaa tien päällä Marekin, puolalaisen prätkämiehen, jonka kyytiin hän lähtee. Myrsky ja Marek ovat kuin Pohjolan Bonnie ja Clyde. He elävät vallatussa talossa, ryöstelevät kioskeja ja polttelevat aamupalaksi jointtia. Elämä veitsenterällä on rankkaa, ja usein seuraukset ovat rumat.
Elina Tiilikka herätti omakohtaisella esikoisteoksellaan Punainen mekko valtavan huomion. Myrsky on fiktiivinen tarina, raju kuvaus todella levottomista ihmisistä. Kerronta on paljasta ja koskettavaa, mikä tekee romaanista oudolla tavalla aidon ja puhuttelevan.

Tiilikan huorauskirjaa mainostettiin elämäkerralliseksi.  Tässä tapauksessa korostetaan fiktiivisyytä. Syytä onkin. Päähenkilö tappaa sivullisen ja antaa syyn valua miesystänsä kontolle. Eipä kannattaisi kehua sellaista omaelämäkerralliseksi. Mutta fiktiiviselle henkilölle homma kannattaa. Murha ja miesystävän saaminen sitä lusimaan parantavat kaksisuuntaisen mielialahäiriön.

Kustantaja puhuu paljaasta ja koskettavasta kerronnasta. Mainitsematta jää puuduttava selittäminen.

torstai 20. elokuuta 2015

Valheet ja viettelijät

Valheet jaValheet ja ...Ryhmäteatterilla on ollut
suuri teatteriesitys Suomenlinnan Hyvä omatunto -linnakkeessa monena
kesänä. Niin tänäkin vuonna. Kesän näytelmä on Juha
Kukkosen sovitus Choderlos de Laclos'n romaanista.

Näytelmän - ja sen takana olevan romaanin - teksti on jostain kaukaa
muinaisuudesta eikä jaksa innostaa nykyajan katsojaa.

Näyttämötoteutus on hyvä ja näyttelijöiden suoritukset mainioita.
Erityisesti mieleen jäivät näytelmän seassa olevat lyhyet
tanssiesitykset.

lauantai 15. elokuuta 2015

Oriveden uudet opit

Reijo Virtanen (toim.): Oriveden uudet opit, Kansanvalistusseura 2003.

Tämä kirja on ollut minulla hyllyssä vuodesta 2007. Nyt se tuli luettua, pitkän ajan kuluessa tosin, koska innostus vaihteli artikkelista toiseen.

Kirja on kokoelma Oriveden opistossa opettaneiden henkilöiden tekstejä, sanottakoon esseitä, novelleja, aineita tai purkauksia. Tehtävänanto on ilmeisesti ollut väljä, siinä määrin tekstin laji ta tarkoitus vaihtelee. On lyhyitä taiteilijaelämäkertoja, kokemuksia pidetyistä kursseista, oman opetusmenetelmän kuvauksia. Suurmies kärsii elämän tuskaa. Runoilija on katsonut tarpeelliseksi kirjoittaa myös asiatekstin maallikolle käsittämättömäksi.

Opettajan näkökulma on kirjoittamisen opiskelijalle ajoittain mielenkiintoinen. Hyvä tietää, mitä sillä puolella ajatellaan. Varsinaista oppia ne eivät sisällä. Elämäkerrat - hohhoijaa, niitä on kuultu ja nähty.

lauantai 8. elokuuta 2015

Aristoteles ja Reino Helismaa

Aristoteles esitti runousopissaan rakenteen, jota tragedia parhaimmillaan noudatti. Mallia viilasi saksalainen kirjailija Gustav Freytag. Freytagin malli elää edelleen kirjoittamisen opettamisessa ja käytännön kirjallisten teosten rakenteessa.

Reino Helismaa ei ehkä lukenut Aristotelesta, mutta paljon muuta kuitenkin. Hän sovitti Freytagin juonenrakenteen lyhyeen lauluun mestarillisesti. Kas näin:
Balladi villistä lännestä
Aloitus

Oli Kolmisormi-Smythe, oli Reikärauta-Brown
Ja tapahtumapaikkana oli Jacksonville Town.
Oli neito, Mary-Lou, hän niin kaunis ol' ou, ou!
Oli hänen vuokseen pyssyt usein panneet pau ja pou.
Niin Brown ja Smythe he katkerasti vihas toisiaan,
Kun Mary-Lou ei tiennyt, kumman suostuis ottamaan.
Oli Kolmisormi-Smythe, oli Reikärauta-Brown,
Ja tapahtumapaikkana oli Jacksonville Town.
Nouseva toiminta
Hoiti Hooker saluunaa
Tavattoman kuuluisaa:
Siellä joka ilta tehtiin pari kolme vainajaa.
Siellä kortit selattiin,
Pokeria pelattiin,
Ja sananpurut hurmeiset vaihdettiin puhtaisiin.
Niin Reikärauta-Brownkin kerran saapui saluunaan
Ja sattumalta Smythen siellä osui kohtaamaan.
Ilta oli alussaan,
Pari peluria vaan
Oli hihaässän vuoksi vasta päästy ampumaan.
 Konflikti
Siellä whisky virtas, oi!
Siellä sähköpiano soi,
Kun huono tuuri vihamiehet vastatusten toi.
"Olet hevosvaras, well!"
Sanoi Brown. "Oh, go to hell!"
Tuumi siihen Smythe - Ei sitä voinut painaa villaisell.
Laskeva toiminta
Niin puolen tunnin ajan pyssyt paukkui yhtenään.
Ei kumpainenkaan ehtinyt ees rullaa täyttämään.
Joku neekerkin - all right -
Kuoli vahingossa kait.
Loppuratkaisu
Mut ihmisistä kuoli ainoastaan Brown ja Smythe.

Mary-Lou - hän suri niin,
Itsensä joi juovuksiin,
Ja putkaan jouduttuaan hän rakastui sheriffiin.
Mutta Smythe ja Brown - no niin -
Heidät heti haudattiin,
Ja kansa whiskylekkereineen tulvi peijaisiin.
Epilogi
Nyt vierekkäin he lepäilevät yhteishaudassaan,
Ja suuri, puinen coltin kuva kohoo kummullaan.
Oli Kolmisormi-Smythe,
Oli Reikärauta-Brown,
Ja tapahtumapaikkana oli Jacksonville Town.

lauantai 1. elokuuta 2015

Happy days are here again

Klubi 7
Klubi 7 oli suosittu savuke aikanaan. Sen tuotanto lopetettiin sota-aikana. Lapsuuteni Klubi oli Klubi 77, niinsanottu Pilliklubi. Klubi 7:ää yritettiin lanseerata uudelleen 50-luvun lopulla. Tarkoitukseen tehtiin mainoslevy. Sen sai myös tuttu kauppias. Hänellä ei ollut levysoitinta, joten hän tuli meille kuuntelemaan levyään. Kuunneltuaan hän antoi sen minulle. Se oli ensimmäinen äänilevyni. Muitan edelleen hyvin, kuinka siinä laulaa luritettiin "Klubi seeitsemän piiristää".

Tänään kuulin saman melodian radiosta. Kappaleen nimeksi ilmoitettiin "Wochenende und Sonnenschein". Siis etsimään. Ja outubesta se löytyi naps naps. Täällä. Kas, se oli tuttu "Happy days are here again" vuodelta 1929. Here

Vähän suuremmalla työllä löytyi myös suomenkielinen (jos niin voi sanoa) versio. Tässä versiossa on eritysen miellyttävää video, jota ei ole silputtu tuhanneksi pätkäksi, kuten yleensä tehdään. Kamera ei liioin vaella esittäjästä toiseen, eikä senpuoleen muuallakaan.



sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kivi kaulassa

Jeesus sanoo näin (Mark 9/42):

"Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa."

Lapsena ihmettelin, miten pää saadaan läpi kiven pienestä reiästä. Kuvasta saa idean, että narua voi käyttää apuna. Minua myös harmitti, että hyvä myllynkivi joutuu hukkaan. Kuvan myllynkivet ovat ei-niin-hyviä, joutavia upotettaviksi. Alasinkin voisi käydä samaan tarkoitukseen.

Toivottavasti Jeesus tarkoitti rangaistusta vain periaatteelliseksi eikä käytönnössä toteutettavaksi. 



perjantai 17. heinäkuuta 2015

Johannes Lohilammen museo



Lohjan Sammatissa on Johannes Lohilammen museo. Esittelyteksti sanoo näin:

Lohilammen museo on vanha rusthollitila 1700-luvulta. Kaksikerroksinen päärakennus joka on alkuperäisellä paikallaan on ilmeisesti 1770-luvulta. Museossa on laaja talonpoikaisesineiden kokoelma, jonka maanviljelijä, talousmies ja kulttuurivaikuttaja Johannes Lohilampi (1866-1938) on kerännyt, ja josta pääosa on Länsi-Uudeltamaalta. Esillä on myös muutamia Elias Lönnrotille kuuluneita esineitä sekä kirkkohuone ja kiertokouluhuone.

Rakennus on 1700-luvulta ja sen huomaa. Esite ei sano, kuinka kauan talo on ollut rappiolla. Muutamaa paikkaa on kunnostettu, mutta yleisesti vaikutelma on aivan toinen kuin esittelykuvissa. Talo on ollut luultasti Lohilammen kuolemasta (1938) asti ollut lämmittämättä ja ajoittain visivuotojen vaivaama. Homeen haju on vahva. Pinnat näyttävät sään kuluttamilta. Sisällä on pimeää ja ankeaa.

Talonpoikaisesineistö on suppea ja tuttu muista museoista. Monet esineet olivat kärsineet pahasti kosteudesta. Onneksi niihin ei saanut koskea. Kouluokka oli kiinnostavin paikka.  sellaisia neljän hengen pulpetteja en ole muualla nähnyt.

Miksi Suomessa pitää olla museo joka korvessa? Täältäkin voisi viedä parhaat palat Lohjan museoon. Siellä ne olisivat asiallisessa säilytyksessä ja hoidossa. Mörskän voisi myydä  sitä hoitamaan halukkaalle kesäasukkaalle.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Kirjoittajaryhmä Hups

Kirjoittajaryhmä Hups julkaisee antologian "Rihman kiertämää". Käykääpä katsomassa blogista. Blogi päivittyy jatkuvasti. Seuratkaa.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Rautalangasta

Joskus se on sitten vaan väännettävä rautalangasta. Jokohan käsittivät, tollot.

Vai laittaisiko vielä yhden kilven: "Ei asiakkaille"?