Kirjallisuudessa tavallinen tehokeino on intertekstuaalisuus, toisen kirjailijan tekstin antaman tuttuuden 
tunteen hyödyntäminen. Ja missäpä se auttaisi paremmin kuin kirjan nimessä.
Kuvan kirjoja se ei pitkälle auttanut. Kuva on alennuskirjakaupan ulkopuolella seisovasta alennetuista alennetuimpien laarista.
“Nuoren naisen motokuva”. Hmmm … Ehkä tekijä tai nimen antanut kustannustoimittaja on joskus sattunut kuulemaan maailmankuulun kirjailijan Henry Jamesin teoksesta “Naisen muotokuva”.
“Yöstä aamuun”. Nopeasti tällainen tulee mieleen ilman esikuvia, mutta onpa nimi ollut jo ennenkin käytössä. Z Topelius itse on kirjoittanut saman nimisen novellin.
“Kirjeitä hullunmyllystäni” ottaa hyödyn irti Urho Kekkosen kirjasta “Kirjeitä myllystäni”.
“Vartiotorni” Saattaapi olla sattumaa, mutta saman niminen lehti on olemassa ja sellaisen sai takavuosina usein kouraansa pyysi tai ei.
Sanoille “erikoinen elämä” on niillekin tuttuuden tunnetta pedannut elokuva “timothy Greeninen erikoinen elämä”.
Norjalaiset osaavat homman paremmin kuin suomalaiset. Kun norjalainen antaa kirjasarjan nimeksi “Taisteluni”, rahaa ja mainetta sataa taivaan täydeltä. Kirjat ovat epäilemättä hyviä, mutta miten olisi maineen kanssa, jos nimi olisi vaikka “Elämäni vaiheita”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti